Maalisuora

Keli vaikuttaa melkoisesti vaeltamisen mielekkyyteen.

Sain suivakkojärvellä kuivatettua mukavasti kengät ja vaatteet pestyä. Eteenpäin lähdettiin iloisessa auringonpaisteessa. Riemua ei riitänyt kauaa. Tummat pilvet täyttivät taivaan. Kalvokengät alkoivat tihkua läpimärissä soissa ja polvet kastuivat poromiesten aitojen ali tetsatessa.

Pian alkoi sataa, ensin vähän ja sitten ihan kunnolla. Tuulikin tuiversi. Kipusin Haukanpesäpäälle ja laskeuduin tunturikoivikkoon alemmas. Tihkusateessa itikoiden kiusatessa teltta pydeen ja retkimuona naamariin. Asettelin vielä vaatteita makuupussin päälle ”kuivamaan”. Toivottavasti huomenna on parreen päivä…

Herätys 7:30. Toinen teltan kaarista on katkennut. Taivas harmaa kuin peltipaita, ei kuitenkaan sada. Pussillinen suolapähkinöitä nälkään ja kauheella tohinalla kasaamaan telttaa. Märissä vaatteissa liike pitää lämpimänä.

Koitin pitää vauhtia. Piti ylittää mm  yksi tulviva oja. Siinä haaroja myöden kahlatessa taas mietitytti homman järkevyys. Suklaa kuitenkin auttoi hakkuuaukiolle, tukkiteille ja nuotiopaikalle yöksi. Kaikki OK.

Nyt tässä Karipääjärvellä 20 km Inarista. Jatkan laavulle 15km. Huomenna aamulla pitäisi iskeä bussiin 6:50

edit. Oli niin sotkuista tekstiä, että oli pakko siistiä

Tietoja matsku

Arjen seikkailija. Tarinoita reissuilta ja muutakin matskua.
Kategoria(t): Mobiili, Vaellus. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Jätä kommentti